Juurettomat- akryylimaalaus kuvaa kotoista koivikkoa mystistä taustaa vasten. Puiden juuret ovat aivan pikkuiset, joten ne näyttävät leijuvan ilmassa. Oksatkaan eivät ole kasvaneet pitkiksi ja vahvoiksi, mutta taivaan tuuliin puut eivät silti lennä.
Miksi?
Siksi, että oksat takertuvat rinnalla kasvavien puiden oksiin. Siten koivut pitävät toinen toistaan kiinni maan pinnassa, jotta ne voivat juurtua paremmin ja kevään tullen oksiin voi jälleen kasvaa tuuheat lehdet.
Tämä pieni tarina muodostui vasta maalatessani koivujen runkoja. Tarkoitukseni oli alunperin tehdä vain abstrakti maalaus pyyhkäisytekniikalla. Väreinä olivat kellertävä oranssi, kellanvihreä, sininen, violetti, kulta ja loraus valkoista. Lisäsin maaleihin pouring mediumia ja silikoniöljyä saadakseni aikaan selkeitä solumaisia kuvioita.
Tiesin kyllä, että pyyhkäisytekniikassa onnistuminen suurella kanvaasilla olisi vaikeaa. Se oli kuitenkin pettymys, että erityisesti siniviolettinen reuna menetti kuivuessaan kuviointia ja tummui tarkoitusta enemmän. Se näytti tylsältä.
Onneksi melkein aina akryylimaalaustakin on mahdollista työstää pidemmälle. Kun maalaus oli kokonaan kuivunut, jäljittelin kultamaalilla solumaista kuviota hieman lisää. Sitten maalasin koivuja käyttäen apunani maalarinteippiä, superlonitöpötystä ja siveltimiä.
Prosessin aikana muodostunut tarina toisten tarjoaman tuen merkityksellisyydestä teki Juurettomat- maalauksesta erityisen. Saattaapi olla, että koivut ovat vielä pientä viilausta vailla.
Taulu on myyty.
